Meidän pienet vauvat täyttivät maaliskuussa kaksi vuotta. Tuolloin kaksi vuotta sitten oltiin kymmenen pitkän vuodelepoviikon jälkeen pienten kääröjen kanssa Jorvin synnyttäneiden osastolla. Kaksi vuotta sitten opeteltiin ihan uudenlaista arkea kahden pikkuvauvan ja yhden alle kaksivuotiaan kanssa. Tuntuu, että se oli eilen ja siitä on tosiaan jo yli kaksi vuotta.
 
Tässä kuussa juhlitaan myös meidän esikoisen synttäreitä, neljä vuotta tulee mittariin toukokuun lopulla. Pienestä nyytistä on kasvanut omatoiminen, reipas, sosiaalinen hurjapää. Ihan huippu persoona, huumorintajuinen ja sanavalmis poika, jonka kanssa saa aikaiseksi jo mukavia juttuhetkiä! Meidän pellavapää on kuin Vaahteramäen Eemeli, jolle sattuu ja tapahtuu! ;)
 
IMG_2774.jpg
 
Vauvoja ei meidän perheeseen enää ole tulossa, se on varmaa. Nyt meidän perheessä ne lasten ihan ensimmäiset vuodet on taputeltu, mikä aiheuttaa tietysti välillä haikeutta ja toisaalta helpotusta. Kolme lasta alle kahdessa vuodessa on aika ajoin ollut hieman haastavakin yhdistelmä. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Hetkeäkään en vaihtaisi. Ja viimeiset vuodet ovat todella myös vahvistaneet. Monellakin tapaa. Yhdessä olemme miehen kanssa tämän paletin handlanneet, oikealla asenteella, kekseliäisyydellä ja sisulla. Kyllähän niitä apukäsiä olisi monta kertaa kaivannut, mutta ilmankin pärjää, kun on pakko pärjätä. Oikeastaan tulee aika hyvä fiilis, kun ajattelee, mitä on koettu ja tiedetään pärjäävämme yhdessä. Arjesta ja juhlasta, ylämäestä ja alamäestä.
 
Äitiys on tuonut mukanaan uusia kokemuksia, uusia tunteita, mutta ennenkaikkea koen äitiyden tuoneen järjettömän määrän itsevarmuutta. Tiedän olevani hyvä, riittävä, pystyn, voin ja saan. Riippumatta ja välittämättä siitä, mitä mieltä muut ovat. Äitiys on kokonaisuutena jotain, mitä ei pysty käsittämään ennen kuin sen kokee. Se kasvattaa monella tapaa.
 
IMG_0157.jpg
 
IMG_0427.jpg
 
Toki usein haaveilee siitä ajasta, kun lapset ovat niin isoja, että huikkaavat menevänsä kaverille leikkimään tai voi itse kipaista kauppaan tai uimaan jättäen lapset keskenään kotiin. Ja välillä päivän aikana ehtii montakin kertaa mielessään hermostua, kun joku vaatii koko ajan jotain ja kaikki sanomiset alkaa sanalla "äiti". Uskon, että tätä kaipaa jonain päivänä vielä hyvinkin paljon.
 
Lasten vauva-aika, ehkä tietysti erityisesti esikoisen kohdalla, mutta toki myös seuraavien, on hyvin erityinen. Olenkin hyvin kiitollinen, että olen saanut kokea tämän kaiken ja elämä olisi varmasti paljon tyhjempää ilman näitä kolmea. Mutta vaikka välillä tuntuu haikealta, että lapset kasvavat, eikä näitä vuosia saa koskaan takaisin, koen kuitenkin ottaneeni tästä kuluneesta pikkulapsiajasta kaiken irti. Vaikka välillä on ollut raskastakin, on nämä vuodet antaneet suunnattoman paljon. Lapsen saanti muuttaa paljon ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta, kaksosten saanti sitäkin enemmän. Kaksosten jälkeen kaikki on niin suhteellista, eikä ihan tosissaan kaikesta jaksa valittaa. Kaksosten jälkeen sitä itsevarmuutta vasta saakin! ;)
 
IMG_3947.jpg
 
Kotiäitiyttä on kestänyt neljä vuotta ja vielä on muutama kuukausi jäljellä ennen taas aivan uudenlaisen arjen aloitusta. Aikansa kutakin. Tärkeää on, että jokaisesta hetkestä ottaa ilon irti ja keskittyy niihin hyviin asioihin.
 
Suunnattoman kiitollinen kolmesta ihanasta lapsesta ja iloinen saadessani viettää neljättä äitienpäivääni. Meidän äitienpäivään kuuluu brunssi, josta juuri kotiuduttiin. Päiväunien jälkeen suunnataan vielä kakkukesteille lasten isomummilaan.
 
Weegeen brunssi on muuten ihan mahtava lasten kanssa. Paikka aukeaa jo kymmeneltä, joten brunssilla ehtii käydä hyvin ennen pienten päiväuniaikaa. Ruoka on tehty ravintolan omilla resepteillä, laadukkaista, lähellä tuoteuista ja terveellisistä raaka-aineista. Paikka on helppo lasten kanssa, ja lisäksi pöytien vieressä oleva iso leikkiauto jaksaa viihdyttää lapsia, joten ruokailuun saa keskittyä itse hieman kauemmin! Weegee talo on siis Espoon Tapiolassa ja ehdottomasti käymisen arvoinen!
 
Oikein hyvää äitienpäivän jatkoa kaikille! <3