"Tuotko vasaran?" "Ruuvimeisselin?" "Sahan?"

Mitä tahansa perustyökalua meidän poikaa pyydät tuomaan, tuo hän lähes poikkeuksetta pyydetyn. Poika "raukka" kun on joutunut pyörimään pieneen ikäänsä nähden jo melko monessa rempassa mukana! Ja niissä rautakaupoissa... Bauhaus ja k-rauta on tuttuja paikkoja meidän muksuille!

Kun odotin poikaa, remontoimme edellisen asunnon kylpyhuoneen ja vessan. Pojan vauvavuotena teimme edelliseen asuntoomme patterinsuojuksen, maalasimme pyökinväristen liukuovikaapistojen ovet sekä hieman tuunasimme silloista keittiötä. Pojan ollessa vuoden muutimme nykyiseen asuntoomme, jossa sitten oli edessä isompaa remonttia ja poika oli luonnollisesti mukana lähes aina, kun meitä molempia aikuisia paikalla tarvittiin.

Minun ollessa vuodelevossa sairaalassa tyttöjä odottaessa, eleli mies pojan kanssa yksinhuoltajan arkea ja viimeisteli samalla keittiöremonttia.

cats.jpg
Terassin rakentamista toukokuussa 2014

Sitten oli pientä taukoa, kunnes taas nykyään pieniä remontteja tehdessä mukana pyöriikin kolme innokasta apuria tutkimassa työkaluja, maalipurkkeja ja teloja... Kaikenlaisten pienten tuunaus- ja diy-rakentelujuttujen lisäksi on ehditty rakentamaan terassi ja tekemään vessaremontti. Jos välillä yhden lapsen kanssa remppaaminen tuntui haastavalta, on tekeminen kolmen kanssa vähintäänkin mielenkiintoista!

Mutta siis ihan hauskalla tavalla! Toki hermot kiristyy yhdellä jos toisella, kun hommat olisi kiva saada sutjakasti tehtyä ja apulaisia on paikalla vähän liikaa. Etenkin ne vaiheet, kun suunnitellaan ja mitataan jotain. Tai kasataan niitä Ikean kalusteita... Näissä vaiheissa olisi mukava keskittyä rauhassa suunnittelemaan, mutta apulaiset ovat taanneet viime aikoina nopeat ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokyvyt! Puolensa siis kaikessa! ;)

remppakuvat.jpg

Me ollaan miehen kanssa molemmat käteviä käsistämme ja tykätään tehdä itse remontteja, tuunausjuttuja ja muita käsityöjuttuja. Toisaalta on siis kiva ottaa lapset mukaan ja antaa heidän käsitellä työkaluja ja tutustua niihin. Joskus luinkin artikkelin, että nykyään lasten kädentaidot ovat lähes olemattomia johtuen siitä, että kotona ei tehdä itse mitään käsillä.

Poikahan meillä on jo sen ikäinen, että häntä voi ihan hyvillä mielin pitää mukana lähes hommassa kuin hommassa. Tytöt puolestaan... no, ovat melkoisia sählääjiä! Vaikka välillä tilanteet ovat haastavia, on kuitenkin loppujen lopuksi ihan kivakin tehdä yhdessä ja antaa lasten seurata mukana tekemistä.

Moni jaksaakin aina ihmetellä, miten me viitsimme itse remontoida pienten lasten kanssa. Mutta miksipä ei. Ei näitä juttuja kuitenkaan hampaat irvessä tehdä, eli oikeasti tykätään tehdä itse! Ei oikein edes osata ajatella, että päästettäisiin joku vieras tekemään remppa alusta loppuun. Ja se lasten mukana oleminen on tietyissä jutuissa vain asennekysymys. Ja tottakai suurin osa hommista menee niin, että mies tekee ja minä olen lasten kanssa!

Niin, ehkä mun pointti oli se, että itseä ärsyttää, kun lasten syyksi laitetaan kaikki mitä ei vain viitsi tai jaksa tehdä. Kodin sotkuisuus, äidin liikakilot vaikka nyt ensiksi mainitakseni. Oikealla asenteella ja motivaatiolla pystyy mihin vaan vaikka niiden pienten lasten kanssa!

P.s. eilen sitä asennetta kysyttiin, kun kasattiin yli kaksimetristä kaappia melko pienessä tilassa lasten pyöriessä jaloissa... Mutta hei, kaappi on pystyssä ja kaikki osalliset elossa! ;)

P.P.S. Korusäilytysongelma on ratkaistu ihan omasta takaa löytyneillä jutuilla. Instassa tänään vilahtikin kuva makkarin detaljeista! Pian kuvia myös blogin puolelle!

Ihanaa viikonloppua!