Tästä lähdettiin

Ensimmäistä omistusasuntoa etsittiin pitkään ja hartaasti. Paljasjalkalaisena espoolaisena oli selvää, että myös oman asunnon oli sijaittava Espoossa. Haaveissa oli saunallinen kolmio, vähintään 70m2. Kummallakaan meistä ei ollut kokemusta remontoinnista ja etsittiinkin asuntoa, joka olisi pääpiirteittäin kunnossa. Oma luottamus siihen, että työkalut ja telat pysyvät kädessä oli kova, joten ei haitannut, että asunnossa olisi jotain tehtävää ja siitä saisi oman näköisen.
Asuntoesittelyjä oli takana useita kymmeniä ja oma budjetti huomioon ottaen alkoi toivo jo mennä. Kunnes eräänä sunnuntaiaamuna mies selasi hesarin asuntoilmoituksia ja vastaan tuli (sen hetken kriteerit täyttävät) se täydellinen yksilö. Näyttöön mentiin samana päivänä ja kaupat tehtiin seuraavalla viikolla. Kyllä sen vaan tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Asunto oli 80m2 3h+k+s+wc vuonna 1983 rakennetun luhtitalon toisessa kerroksessa. Se oli täydellinen, se oli kaikkea mitä olimme toivoneet ja enemmänkin. Asunto oli hyvässä kunnossa, keittiö oli remontoitu viimeisen viiden vuoden sisällä ja wc edellisenä vuotena.  Ainut remonttia vaativa tila oli kylpyhuone ja sauna, jotka päätettiin remontoida ”sitten joskus”, tehtiin kuitenkin samana vuotena… Kärsimättömyys ja tekemisen into iski siis nopeasti!
 
Kuva2.jpg
 

Kaikki seinäpinnat maalattiin valkoisiksi ennen muuttoa, isomman makuuhuoneen ja olohuoneen yksille seinille jäätiin vielä miettimään efektivaihtoehtoja, ja nämä toteutettiin myöhemmin. Makuuhuonessa sängynpäätyseinä sai ylleen Tikkurilan Taika maalia ja olohuoneen yksi ehjä seinä Tikkurilan Tunto hienoa.
 
Kuva1.jpg
 

Tässä asunnossa ehdittiin asua puolitoista vuotta, kunnes esikoispoikamme syntyi, vuoden kuluttua tästä alettiin jo haaveilla isommasta asunnosta ja toisesta lapsesta. Mietittiin myös, että ”kyllähän kaksi lasta kolmioon mahtuu”, onneksemme samasta taloyhtiöstä kuitenkin vapautui nykyinen asuntomme ja teimme ostopäätöksen. Kaupat tehtiin kuukautta ennen ultraa, jossa selvisi odottavamme kaksosia. Kolme lasta kolmiossa luhtitalon toisessa kerroksessa olisi tehnyt meidän arjestamme liian haastavaa. Ja ahdasta.

Kuva4.jpg
 
 
Kuva3.jpg
Tässä asunnossa koettiin monet ilot ja myös surut, tänä aikana mentiin naimisiin ja se oli poikamme ensimmäinen koti. Tuntui haikealta luopua siitä, mutta onneksemme uusi koti löytyi tosiaan läheltä, samasta pihasta. Alueeseen ja pihapiiriin oltiin jo ehditty kiintyä. Nyt onkin sitten päästy remontoinnin makuun oikein kunnolla. Tästä lisää myöhemmin.
Paula / Viisikko - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *