Aamuihminen

Uskallan väittää olevani aamuihminen. Tai olen aamuihminen erityisesti silloin, jos saan aloittaa aamuni yksin.

Jo hoitovapaalla heräsin usein herätyskelloon, jotta sain nousta sängystä ylös ennen lapsia. Halusin jo silloin ottaa aamuihini pienen hetken ihan yksikseni, jotta sain herätä rauhassa.

Nyt töissä käydessä pyrin edelleen nousemaan ennen lapsia, vaikka meillä viime aikoina lapset ovatkin heränneet todella aikaisin. Aamu lähtee kuitenkin parhaiten käyntiin kahvilla ja suihkulla, ja sillä että saa olla hetken yksin. Etäpäivinä en kuitenkaan jaksa käydä aamulla suihkussa, vaan otan kaiken ilon irti hiljaisesta kodista ja kahvikupposesta. Pyörällä töihin kulkiessa puolestaan käyn suihkussa vasta töissä. Mikä onkin ihan huippua, silloin polkea saa just niin kovaa kuin haluaa, eikä ole väliä, vaikka hiki virtaa!

Jokainen aamu vaatii kuitenkin sen kupin tai kaksi kahvia. Aamupalan syönkin aina vasta töissä ja muut rutiinit riippuvat minulla päivästä ja tosiaan siitä, millä kuljen töihin vai olenko etänä. Mutta kahvi, siihen myönnän olevani täysin koukussa. Ja vaikka pitkään kahvi maistui parhaimmalta Marimekon kahvikupeista, on nämä Hobstarit syrjäyttämässä suosikkikupin paikkaa. Niin kauniita. Ja mitä siihen kahviin tulee, sen on oltava Löfbergsiä. Ihan parasta.

Mutta hei hyvää huomenta itse kullekin, tästä se uusi viikko taas starttaa! Mitä kuuluu sinun aamurutiineihin?

Remontin jälkeinen autuus

Näitä remppahommia voisi kai jo kutsua meillä harrastukseksi. Minä oikeasti tykkään suunnitella, yhdessä miehen kanssa tehdään lopulliset päätökset materiaaleista ja mies on päävastuussa itse toteutuksesta ja onpa tämä nikkarointi hänen mieleensäkin. Toki yhdessä tehdään mahdollisuuksien mukaan, mutta nyt esimerkiksi tämän alakerran vessarempan kohdalla mies hoiti sen itse tekemisen. Taisinpa peilikaapin ovet kiinnittää, mutta pienessä tilassa ei nyt edes mahdu yhtäaikaa touhuamaan.

Remppaaminen on kivaa, mutta kyllähän siinä keskeneräisyyden tilassa on välillä myös hieman stressaantunut olotila ja onkin ihana huokaista helpotuksesta asioiden valmistuttua. Meillä on yläkerrassa toinen wc, joten sen puolesta ei tullut ongelmaa. Pyykinpesukone meillä oli viikon pois käytöstä, mikä pärjättiin oikein hyvin. Olin etukäteen vaihtanut ja pessyt lakanat ja pyyhkeet ja lisäksi tuon viikon aikana katsottiin hieman tarkemmin, mikä vaate on oikeasti pesun tarpeessa vai voisiko seuraavana päivänä kulkea esimerkiksi samassa paidassa. Viikko nyt ei kuitenkaan ole pitkä aika, mutta itse kun halutaan ja tykätään tehdä, menee näissä asioissa hieman kauemmin kuin remppafirman tekemänä, kun joutuu siellä töissäkin käydä ja aikaa remppamiselle on vasta niiden jälkeen.

Ennen kokonaiskuvaa ja ennen ja jälkeen -kuvapareja tässä nyt muutama yksityiskohta vessasta. Vielä muutama hylly seinälle ja on täysin valmista! Palataan niihin ensi viikolla!

Viikon puska

Jotenkin harmaa päivä. Työpäivä on pulkassa ja näinä etäpäivinä saa kyllä kotiinkin sytyttää jo valoja päivisinkin, että näkee koneen ääressä naputella. Aamulla vein lapset päiväkotiin ja tuntui oikeasti jo melko kylmältä. Mittari taisi näyttää viisi astetta!

 Eilen kävelin kukkakaupan ohi ja päätin pistäytyä hakemaan jotain hieman erikoisempaa piristystä maljakkoon. Syyskukat ovat ihania ja matkaan lähti myös callunoita etuoven sisäänkäyntiä piristämään.

Useimmiten nappaan kukkapuskani mukaani isosta marketista ruokaostosten yhteydessä, vaikka olisikin ihanaa tukea pieniä paikallisia kukkakauppiaita. Harvemmin kuitenkaan jaksan, saati raaskin ihan kukkakauppaan asti lähteä, vaikka niitä useampia ihan tästä hoodeilta löytyykin. Ehkä kuitenkin pitäisi useamminkin, sillä kukkakaupoista löytää aina niitä kauneimpia ja vähän erikoisempia lajeja.

Vaikka myyjä kuinka esitteli ja kertoi näiden nimet, en kuollaksenikaan niitä muista… Miehen mielestä nämä oli jo valmiiksi kuolleen näköisiä, minusta näistä syntyi oikein kaunis ja jotenkin herkkä syyskimppu.

Tämä työpäivä on tosiaan kulunut etätoimistolla kotona. Siirsinkin muuten tuon työpisteeni yläkertaan ja siitäkin on ollutkin tarkoitus laitella kuvia. Valitettavasti elämä on tällä hetkellä todella haipakkaa, touhua riittää ja mielessäkin on ainakin sata asiaa. Blogihommat valitettavasti kärsii tästä, eikä aika todellakaan riitä kaikkeen, mitä täälläkin haluaisi kuvata ja kirjoitella. Mutta josko tässä syksyn myötä muutama asia selkiytyisi ja osan saisi jopa päätökseen, niin ajatuskin juoksisi taas selkeämmin. Ja ehkä pääsisin kirjoittamaan muutamasta jutusta tänne bloginkin puolelle…

Parasta näissä etäpäivissä kuitenkin on, kun pääsee aloittamaan työt ajoissa. Jääpähän tähän iltapäiväänkin vähän enemmän aikaa. Ja ihanaa, että kun työpäivä on pulkassa, on jo valmiiksi kotona! Mies hakee lapset päiväkodista, minä puolestaan sudin hieman puuteria naamaan ja suntaan Helsinkiin Viinifestareille ihanassa monikkoäitiseurassa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Läsnä

Kiireinen arki on taas pistänyt miettimään kuinka nopeasti aika kuluukaan. Päivät menevät silmänräpäyksessä, viikot vierivät ja aina aika-ajoin tajuaa sen kuukaudenkin vaihtuvan. Viikkoihin mahtuu paljon töitä (ja lapsilla tietysti päiväkoti), harrastuksia, kotitöitä, menoja ja aikatauluja. Mutta, mikä tärkeintä, arkeen pitää mahtua niitä hetkiä, kun ollaan yhdessä ja vain ja ainoastaan oman perheen kanssa.

Niitä hetkiä, kun kaikki ovat läsnä.

Meillä esikoinen on tällä hetkellä innokas osallistumaan kokkailuun ja iltaisin onkin mukava touhuta yhdessä keittiössä ja lopulta syödä oman perheen kesken. Meillä ruokapöydässä ei koskaan lueta lehtiä, selata kännykkää tai katsota samalla telkkaria. Arvostan itse kovasti yhteistä ruokahetkeä ja oikeasti minusta on tosi tylsää syödä yksin! Ruokapöydän ääressä onkin hyvä hetki vaihtaa päivän kuulumisia ja minulla onkin tapana, että viimeistään siinä vaiheessa päivää kyselen kaikilta lapsilta henkilökohtaisesti jotain heidän päivästään.

Oleellisena osana arkea on kuitenkin ne kotityöt, kaupassakäynnit ja muut askareet. Välillä tuntuu, että miten se aika oikein riittääkään kaikkeen… Mielestäni lasten pitää kuitenkin saada osallistua ja päästä mukaan näihin aikuistenkin hommiin ja menoihin. On toki paikkoja ja tilaisuuksia, joihin lapset eivät kuulu, mutta kyllä normiarjessa on kunnioittavaa omia lapsiaan kohtaan päästää heidät osallistumaan perheen arkeen ja menoihin. Miltäköhän lapsista mahtaa tuntua, jos usein päiväkotipäivän jälkeen heidät sysätään vielä muualle hoitoon, jotta aikuiset saavat rauhassa hoitaa omia asioitaan? Minusta pitäisi olla itsestäänselvyys, että hoitopäivien ja työpäivien jälkeen sekä lasten että vanhempien oikeus, mutta myös velvollisuus on viettää aikaa yhdessä ja olla läsnä.

Perjantaina kyselin lapsilta, mitä he haluavat tehdä viikonloppuna ja toinen pikkuneideistä toivoi saunailtaa, saunamakkaraa ja pillimehua. Ihana ajatus yhdessäolemisesta, syömisestä ja rauhallisesta kotoilusta. Perheen kesken. Sen yhdessä syömisen lisäksi sauna onkin yksi parhaimmista paikoista olla aidosti läsnä.

Muistetaanhan olla läsnä ja antaa lapsille oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa, myös kiireisen arjen keskellä. <3

Ihanaa uutta viikkoa!

Taljoilla sisustamista

Viilenevät päivät ja pimenevät illat ovat saaneet ajatukset kotoisiin iltoihin ja sisustukseenkin voisi pikkuhiljaa olla aika tuoda lämpimiä ja pehmeitä elementtejä. Ehdoton syksyn ja talven ajan suosikkini ovat lampaantaljat, joita hankin viime vuonna kaksin kappalein.

Vielä en ole kaivanut taljoja kesäsäilöstä, mutta tässä inspiraatiota tuomaan muutama kuva viime vuoden syyssisustuksesta.

Tänään suuntaan siskoni kanssa työpäivän päätteeksi messuilemaan Habitareen. Ihania kuvia onkin saanut jo nauttia muun muassa Instagramissa muiden jakamana, mutta kiva päästa paikan päälle itsekin katsastamaan, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Viikonloppuna on luvassa myös alakerran vessaremontin viimeistelyä ja toivottavasti saadaan kaikki kalusteetkin viimeistään sunnuntaina paikalleen! Remontti tosiaan aloitettiin melko pikavauhtia ja oikein mainio muodonmuutos saadaan aikaiseksi. Muutoskuvia luvassa, kunhan saadaan valmista ja joudan tarttumaan kameraan!

Näiden syksyisten tunnelmakuvien myötä oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Herkullinen omenapiiras

Omenasato jäi tänäkin vuonna melkoisen heikoksi meidän pihalla. Tosin pihan lapset ehtivät jo niitä sieltä käydä ”maistelemassa”, eli todellakin vain ottamassa sen yhden haukun, jonka jälkeen totesivat ne varmaan liian kirpeiksi ja heittivät maahan… Loput pelastin puusta piirasta varten. Ja tosiaan yhden piiraan verran niitä omenia sieltä puusta sitten vain tulikin.

Tässä on kuitenkin niin hyvä omppupiirasresepti, että kaivoin tämän tuolta vanhoista postauksista ja nostin julkaistavaksi myös tänä vuonna. Omenapiiras on niin hyvää, että ansaitsee paikkansa joka syksy!

Ohje:
200 g margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
4 pientä omenaa
pinnalle kanelia ja sokeria oman maun mukaan
Siivuta omenat. Sulata rasva ja sekoita se sokerin kanssa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Ota tässä vaiheessa vajaa kahvikupillinen taikinaa sivuun, joka ripotellaan lopuksi päälle. Lisää taikinaan kananmuna, maito, leivinjauhe ja vaniliinisokeri. Sekoita tasaiseksi. (Huom! Taikinan kuuluu olla valuvaa, eikä sitä ole tarkoitus saada nostettua vuoan reunoille.) Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja asettele päälle omenasiivut. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä alussa sivuun otettu taikina (levittele lusikalla päälle).
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Nauti hyvässä seurassa kahvin kera!
Ihanaa aurinkoista keskiviikkoiltaa!

Monen järjestyksen olohuone

Meidän alakerran ehdoton paras puoli on suuren yhtenäisen tilan monipuoliset järjestysmahdollisuudet. Meillä on ollut alakerrassa ties kuinka monta eri järjestystä ja tuossa hetki sitten vaihdoimme tähän viimeisimpään.

Huonekaluja en juurikaan tykkää uusia, vaan samoilla vanhoilla mennään varmasti hamaan tulevaisuuteen asti. Sohva ei nyt tietysti ole edes vanha, vastahan tuon ostimme, mutta mitäpä sitä muuten hyviä ja toimivia kalusteita vaihtamaan. Kuitenkin satunnaisesti sisällä kytevää vaihtelunnälkää on hyvä ruokkia pienellä rymsteerauksella ja suuri olohuone-ruokailutilayhdistelmä antaa tähän hommaan hyvät puitteet. Ja oikeasti huoneen järjestyksen vaihdolla vanhatkin huonekalut saavat ihan uutta ilmettä ja tila tuntuu kokonaan uudistuneelta.

Sohva kääntyi selkänoja ruokailutilaan päin ja tv siirtyi harmaalle seinälle. Näin saatiin kaksi nojatuolia yhdistettyä paremmin osaksi sohvaryhmää. Harmaa seinä tuo punaisen nojatuolin ja uuden marokkolaisen rahin paremmin esille ja olohuoneen puolesta tuli kokonaisuudessan kivan tunnelmallinen.

Vaikka sohva on iso, jää sen ympärille oikein mainiosti tilaa liikkua. Rajaamalla kulmasohvalla olohuone erilleen ruokailutilasta, muodostui olohuoneesta kodikas oma ryhmänsä.

Eteisestä katsottuna olohuone aukeaa kauniisti ja katse osuu punaiseen nojatuoliin ja ihanaan marokkolaiseen rahiin.

Kokonaisuus on minusta viihtyisä ja kodikas!

Tunnelmallinen takkahuone

Aina aika ajoin löydän itseni haaveilemasta ihanasta tunnelmallisesta takkahuoneesta. Sellaista ei toki meiltä löydy, mutta olisin kyllä ikionnellinen, jos sellaisen saisin! Ja nimenomaan olohuoneesta erillisen takkahuoneen, jonne saisi luoda ihan omanlaisen sisustuksen.

Minusta takkahuone olisi parhaimmillaan saunan ja kylpyhuoneen yhteydessä ja sieltä pitäisi olla käynti myös ulos. Tilassa olisi ihana viettää aikuisten saunailtaa ja nauttia kylmästä juomasta saunan jälkeen kylmänä talvi-iltana takkatulen ääressä.

Jos pääsisin sisustamaan itselleni takkahuonetta, olisi tunnelma kuin hämyisessä sikarihuoneessa. Nahkatuolit, tummaa puuta, lehmäntalja, baarikaappi ja kauniita lasiastioita vitriinikaapissa.

Ikeankin valikoimista löytyi kauniita tuotteita, joista inspiroituneena keräsin ne tähän kollaasiin. Kollaasin kuvat Ikea, paisti karahviasetelma Scandinavian Design Center.

Keräsin vielä alle ihania inspiraatiokuvia Pinterestistä ja ah, olen niin rakastunut. Pakko saada takkahuone!

Näiden haaveilujen myötä toivottelen mukavaa viikonloppua, mutta kerrohan, minkälainen olisi sinun unelmiesi takkahuone?

________________

Alemman kollaasin kuvat: hayfieldmanor.ie, ivyleagueboys.tumblr.com, Ralph Lauren Home, tumblr.com, Ralph Lauren Home ja the-essence-of-joy.tumblr.com

Marokkolainen pouf – uutta olohuoneessa

Pitkän etsinnän tuloksena tein ihanan löydön torista.

Olohuoneemme nojatuolit ovat huutaneet rinnalleen rahia ja jo pitkään olenkin haaveillut marokkolaisesta nahkarahista. Perinteisten marokkolaisten poufien ideana on täyttää ne kierrätysmateriaaleilla ja rahit myydäänkin tyhjinä. Nettikaupoista olen näitä jo useampaan kertaan haaveillut ja joskus jopa ostoskoriinkin klikannut, mutta jostain syystä tämä etenkin on ollut tuote, jonka halusin ostaa käytettynä, jotta kierrätysidea konkretisoituu entistä paremmin.

Tavaroiden uutena ostaminen on loppujen lopuksi muutenkin hyvin kyseenalaista ja vaikka kierrätys ei meidän taloudessa niin hyvin toteudukaan kuin haluaisin, tykkään kovasti ajatuksesta, joita muutamat tuttavatkin noudattavat, eli että oikeastaan mitään tavaroita ei ostettaisi uutena. Kierrätys kunniaan ja vähennetään sitä kaupasta ostettua uutta tavaraa.

Rahi sai sisäänsä muutaman vanhan tyynyn, pari vanhaa vauvapeittoa sekä äitini vanhan itse tekemän tilkkupeiton. Nämäkin tyynyt ja peitot pääsivät siis kiertoon ja saivat uuden käyttötarkoituksen.

Jos olisin rahin uutena hankkinut, olisin todennäkäköisesti päätynyt konjakin väriseen ruskeaan nahkapalliin. Tämä valkoinen yksilö tuli kuitenkin vastaan hyvään hintaan ja luulenpa, että olen kuitenkin tyytyväisempi tähän valkoiseen, vaikka meillä ei valkoista muuten juurikaan suosita. Kokonaisuus punaisen nojatuolin ja harmaan seinän kanssa on kuitenkin täydellinen ja ehkäpä hiukan freesimpi kuin ruskean rahin kanssa.

Joku saattaa muuten myös huomata, että olohuoneessa on vaihtunut järjestys!

Laitan kokonaiskuvia tästä muutoksesta pikapuolin! Mutta kerrohan, mitä pidät meidän nahkapallista?

DIY: käpykranssi

Pitkästä aikaa pientä tee se itse -juttua, jotka ovatkin olleet viime aikoina valitettavan vähällä. Kerättiin lasten kanssa tuossa kesällä kerran fillarilenkillä polkupyöräkärryn takakontti täyteen maahan pudonneita männynkäpyjä. Osa on parvekkeella lasiastiassa koristeena ja osasta tein kauniin käpykranssin.

Kävyt voisi hyvin maalata eri värisiksi, mutta itse tykkään eniten tällaisista luonnollisista. Jouluksi puolestaan kranssiin voi laittaa enemmän koristuksia, tai kauniin punaisen satiinirusetin. Nyt syksyksi kranssi on kuitenkin mielestäni kaunein näin pelkistettynä versiona.

Kranssipohjan tein tällä kertaa sanomalehdistä. Käytin pohjaan kaksi hesaria. Avasin hesarit keskiaukeamalta auki ja teippasin hieman limittäin yhteen. Rullasin pitkältä sivulta lehdet rullaksi, jonka jälkeen muotoilin ne käsin ympyräksi. Hieman teippiä ja edullinen kranssipohja oli valmis! Kävyt liimasin pohjaan kuumaliimalla.

Yksinkertainen, mutta kaunis käpykranssi pääsee koristamaan ulko-oveamme.