Halloween askarteluideoita!

Halloween lähestyy taas kovaa vauhtia ja vuoden hurjinta juhlaa varten keräsin inspiraatiota omista vanhoista postauksista menneiltä vuosilta. Viime vuosina on tullut pidettyä lasten Halloween-juhlia ja tässä näitä parhaimpia testattuja ideoita!

– Leijuvat haamut on helppo toteuttaa ihan tavallisesta kopiopaperista!

– Ikkunoihin puolestaan saa näyttävät hämähäkinseittikoristeet jätesäkistä.

– Kaupan valmiista valkoisesta hämähäkinseitistä saa myös todella inhottavan kivan koristeen.

– Haamulamput syntyy kieputtamalla valkoiset tyynyliinat riippuvalaisimien ympärille.

– Kurpitsalyhdyt ovat ehkä se perinteisin Halloween-koriste. Muutamia hyvä kurpitsareseptejä voisinkin jakaa kanssanne, rakastan nimittäin itse kurpitsaa!

– Tikkareista ja piippurasseista saa hauskoja tarjottavia lapsille!

Täksi vuodeksi löysin jo kesällä Clas Ohlsonin alesta teemaan sopivaa serpentiiniä, pääkallokoristeita ja valolyhtyjä. Katsotaan, josko ehtisi etsiä uusia ideoita vai mennäänkö tämä vuosi näillä jo aiempina vuosina hyviksi todetuilla diy-ideoilla. Pienten lasten kanssa ei mitään kovin hurjaa voi tehdä, vaikka verilammikot, ruumiit sun muut kauhistukset vähän houkuttelisikin… 😉

Kerro ihmeessä kommenttiboksin puolella, mikäli sinulla on jotain huippuja diy-ideoita, joita olet toteuttanut!

Uutta kylpyhuoneessa

Meidän aikuisten pyyhevarastot ovat jo pitkään kaivanneet uudistamista ja nyt vihdoin bongasin nettialesta täydelliset Finlaysonin pyyhkeet. Lapsilla on käytössä muumipyyhkeitä ja meillä aikuisilla on käytössä muutama pari Marimekon jo vuosia vanhoja pyyhkeitä, joista ne vanhimmat joutaisi jo räteiksi tai mökkikäyttöön.

Loppujen lopuksi ostan melko harvoin mitään uusia kodintekstiilejä, mieluummin käytän vanhat niin sanotusti loppuun asti ja uusia hankintoja teen harkitusti. Materiaalin ja ulkonäön tulee olla just eikä melkein omaan makuun, jotta viitsin uusia ostaa. Nämä Finlaysonin pyyhkeet vaikuttavat laadukkailta ja varmasti miellyttävät klassisuudessaan pitkään.

Nämä ihanuudet ovat tosiaan Finlaysonin Selma-sarjaa, jotka ovat materiaaliltaan 50% pellavaa ja 50%puuvillaa. Todella ihanan tuntuiset! Ja myös todella kauniit.

Tähän samaan sarjaan löytyisi myös kylpytakkeja ja vaikka minulla ei aikuisiällä olekaan kylpytakkia ollut käytössä, aina aika-ajoin saunan jälkeen sellaista kaipaisin. Tällaiseen kylpytakkiin olisi varmasti ihana sujahtaa saunan jälkeen ja siirtyä pihalle vilvoittelemaan…

Nettikaupasta alennuksessa olleet värit ovat pyyhkeistä jo loppuneet, mutta joissain myymälöissä näitä näyttäisi vielä olevan. Normaalihintaisena löytyy kahta muuta väriä. Ylemmän kollaasin kuvat lainattu Finlaysonin nettisivuilta.

Tässä olisikin vaikka jo hyvää joululahjavinkkiä, mikäli joku muukin on jo joululle ajatuksia suonut! 😉 Meillä nämä tulivat ihan omaan käyttöön, mutta myönnettäköön, että yhden joululahjaostoksen olen jo tehnyt. Isäni vitsailikin jo, että koskas jouluhypetys alkaa blogissa, niin eiköhän tässä kohta siihenkin päästä ja ainakin lasten joulukalenteriajatuksista voisin lähiaikoina kirjoitella!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Sopiiko pöytäliina muualle kuin mummolaan?

En ole koskaan omistanut pöytäliinaa, siis isoa kankaista ruokapöydän liinaa. Muistan, kun lapsena liina levitettiin aina juhliin, synttäreille ja jouluksi. Tuohan se tietynlaista juhlavuutta, ja viime aikoina olenkin sisustuskuvissa ihastellut suurella liinalla peitettyjä pöytiä.

Sain kesällä valmistujaislahjaksi lahjakortin Hemtexiin ja mietin pitkään, mitä sillä haluan ostaa. Hemtexissä on kaikkea ihanaa kodintekstiiliä ja sisustustavaraa, mutta halusin tarkoin harkita, mihin lahjan käytän.

Piipahdin taas ohimennen Hemtexillä lahjakortti käsilaukussani. Ison omenan liikkeeseen oli somistettu kaunis kattaus ruokapöydälle liinoineen kaikkineen. Siitä se ajatus sitten lopulta lähti ja nyt meillä on ihana liina ja vielä pisteenä i:n päälle nappasin mukaan kolme kaitaliinaa.

Miehen kommentti oli ”arkena vähän överi”. No ehkä, mutta juhlapäivinä ei lainkaan överi! Tulevan viikonlopun liina saa ainakin olla pöydällä. Luvassa onkin superspessu viikonloppu, vietämme sen nimittäin miehen kanssa kahden!

Mitä mieltä?

Sopiiko pöytäliina muuallekin kuin mummolaan? Onko överi arkena?

Tee se itse WC-remontti

Alakerran pikkuvessa on tosiaan saanut ilmeenkohotuksen ja nyt luvassa vähän enemmän kuvia ja tarinaa muutoksesta sekä niitä aina yhtä ihania ennen ja jälkeen -kuvapareja!

Värimaailma on simppeli, harmaata ja valkoista, joka toimii mielestäni aina. Lattialaatat saatiin ylijäämänä, joten niitä ei varsinaisesti itse valittu, mutta perus harmaa laatta sopii pieneen vessaan oikein hyvin. Lattiasta poistettiin vanha muovimatto, vanha valurautainen lattiakaivo piikattiin irti ja vaihdettiin nykysuositusten mukaisesti muovikaivoon. Aiemmin veden poistoputki kulki todella rumasti lattian päällä, nyt remontin yhteydessä poistoputki piikattiin lattian sisään ja lavuaarin alunen on huomattavasti tyylikkäämpi. Lattiaan laitatettiin toki myös asianmukaiset vedeneristykset, joita ei tämän ikäisessä asunnossa alkuperäisesti ole ollut lainkaan.

Aiemmin myös pyykinpesukoneen tuloletku oli näkyvissä ja veden sulku törrötti rumasti seinässä pesukoneen vieressä. Myös tähän tehtiin muutoksia, vanhat systeemit poistettiin ja tulpattiin pois käytöstä ja nyt pesukoneen veden sulku tapahtuu hanassa olevan nupin kautta.

Seinien vanhat, osin halkeilleet ja reikiä täynnä olevat valkoiset laatat tasoitettiin yli ja maalattiin lopuksi pyyhkimisen kestävällä maalilla. Vanhat puunväriset kattopaneelit maalattiin valkoisiksi. Peilikaappi ja allaskaluste ostettiin Ikeasta, lisäksi uusittiin pönttö ja hana. Myös peilikaapin yläpuolella oleva valaisin on Ikeasta, mutta sen valoteho ei riittänyt valaisemaan tarpeeksi edes näin pientä vessaa, joten peilikaapin yläpuolelle asennettiin lisäksi loisteputkivalaisin. Se jää kaapin ylle piiloon, mutta tuo mukavasti lisää valoa.

Vaikka suunnittelin aluksi allaskalusteen viereen korkeaa kaappia, päätettiin se kuitenkin lopulta jättää laittamatta. Ongelmaksi nimittäin olisi tullut pyykkikorin sijoittaminen ja koska meidän melko vähäinen kosmetiikka yms. tuotteet mahtuivat oikein hyvin laatikostoon ja peilikaappiin, ei olla korkeaa kaappia säilytystilan puolesta kaivattukaan. Harmaaksi maalattu takaseinä näyttää tavallaan hieman tyhjältä ja siihen suunnittelinkin laittavani kaksi avohyllyä, jotka tilassa olivat aiemminkin. Näille mitattiin jo paikatkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi ainakin olla hyllyjä laittamatta. Ei kuitenkaan vielä raaskittu porata reikiä uuteen seinäpintaan,vaan makustellaan nyt rauhassa.

Ja viimeiseksi se ainakin omasta mielestä paras osio, eli ennen ja jälkeen -kuvaparit!

Parasta muutoksessa on lisääntynyt säilytystila, putkien saaminen piiloon sekä lattian muutos. Ruskea muovimatto ei jotenkaan sopinut meidän tyyliin, eikä ollenkaan tälle vuosituhannelle! Kokonaisuutena erittäin hyvä muutos entiseen verrattuna, vai mitäs sanot?

Aamuihminen

Uskallan väittää olevani aamuihminen. Tai olen aamuihminen erityisesti silloin, jos saan aloittaa aamuni yksin.

Jo hoitovapaalla heräsin usein herätyskelloon, jotta sain nousta sängystä ylös ennen lapsia. Halusin jo silloin ottaa aamuihini pienen hetken ihan yksikseni, jotta sain herätä rauhassa.

Nyt töissä käydessä pyrin edelleen nousemaan ennen lapsia, vaikka meillä viime aikoina lapset ovatkin heränneet todella aikaisin. Aamu lähtee kuitenkin parhaiten käyntiin kahvilla ja suihkulla, ja sillä että saa olla hetken yksin. Etäpäivinä en kuitenkaan jaksa käydä aamulla suihkussa, vaan otan kaiken ilon irti hiljaisesta kodista ja kahvikupposesta. Pyörällä töihin kulkiessa puolestaan käyn suihkussa vasta töissä. Mikä onkin ihan huippua, silloin polkea saa just niin kovaa kuin haluaa, eikä ole väliä, vaikka hiki virtaa!

Jokainen aamu vaatii kuitenkin sen kupin tai kaksi kahvia. Aamupalan syönkin aina vasta töissä ja muut rutiinit riippuvat minulla päivästä ja tosiaan siitä, millä kuljen töihin vai olenko etänä. Mutta kahvi, siihen myönnän olevani täysin koukussa. Ja vaikka pitkään kahvi maistui parhaimmalta Marimekon kahvikupeista, on nämä Hobstarit syrjäyttämässä suosikkikupin paikkaa. Niin kauniita. Ja mitä siihen kahviin tulee, sen on oltava Löfbergsiä. Ihan parasta.

Mutta hei hyvää huomenta itse kullekin, tästä se uusi viikko taas starttaa! Mitä kuuluu sinun aamurutiineihin?

Remontin jälkeinen autuus

Näitä remppahommia voisi kai jo kutsua meillä harrastukseksi. Minä oikeasti tykkään suunnitella, yhdessä miehen kanssa tehdään lopulliset päätökset materiaaleista ja mies on päävastuussa itse toteutuksesta ja onpa tämä nikkarointi hänen mieleensäkin. Toki yhdessä tehdään mahdollisuuksien mukaan, mutta nyt esimerkiksi tämän alakerran vessarempan kohdalla mies hoiti sen itse tekemisen. Taisinpa peilikaapin ovet kiinnittää, mutta pienessä tilassa ei nyt edes mahdu yhtäaikaa touhuamaan.

Remppaaminen on kivaa, mutta kyllähän siinä keskeneräisyyden tilassa on välillä myös hieman stressaantunut olotila ja onkin ihana huokaista helpotuksesta asioiden valmistuttua. Meillä on yläkerrassa toinen wc, joten sen puolesta ei tullut ongelmaa. Pyykinpesukone meillä oli viikon pois käytöstä, mikä pärjättiin oikein hyvin. Olin etukäteen vaihtanut ja pessyt lakanat ja pyyhkeet ja lisäksi tuon viikon aikana katsottiin hieman tarkemmin, mikä vaate on oikeasti pesun tarpeessa vai voisiko seuraavana päivänä kulkea esimerkiksi samassa paidassa. Viikko nyt ei kuitenkaan ole pitkä aika, mutta itse kun halutaan ja tykätään tehdä, menee näissä asioissa hieman kauemmin kuin remppafirman tekemänä, kun joutuu siellä töissäkin käydä ja aikaa remppamiselle on vasta niiden jälkeen.

Ennen kokonaiskuvaa ja ennen ja jälkeen -kuvapareja tässä nyt muutama yksityiskohta vessasta. Vielä muutama hylly seinälle ja on täysin valmista! Palataan niihin ensi viikolla!

Viikon puska

Jotenkin harmaa päivä. Työpäivä on pulkassa ja näinä etäpäivinä saa kyllä kotiinkin sytyttää jo valoja päivisinkin, että näkee koneen ääressä naputella. Aamulla vein lapset päiväkotiin ja tuntui oikeasti jo melko kylmältä. Mittari taisi näyttää viisi astetta!

 Eilen kävelin kukkakaupan ohi ja päätin pistäytyä hakemaan jotain hieman erikoisempaa piristystä maljakkoon. Syyskukat ovat ihania ja matkaan lähti myös callunoita etuoven sisäänkäyntiä piristämään.

Useimmiten nappaan kukkapuskani mukaani isosta marketista ruokaostosten yhteydessä, vaikka olisikin ihanaa tukea pieniä paikallisia kukkakauppiaita. Harvemmin kuitenkaan jaksan, saati raaskin ihan kukkakauppaan asti lähteä, vaikka niitä useampia ihan tästä hoodeilta löytyykin. Ehkä kuitenkin pitäisi useamminkin, sillä kukkakaupoista löytää aina niitä kauneimpia ja vähän erikoisempia lajeja.

Vaikka myyjä kuinka esitteli ja kertoi näiden nimet, en kuollaksenikaan niitä muista… Miehen mielestä nämä oli jo valmiiksi kuolleen näköisiä, minusta näistä syntyi oikein kaunis ja jotenkin herkkä syyskimppu.

Tämä työpäivä on tosiaan kulunut etätoimistolla kotona. Siirsinkin muuten tuon työpisteeni yläkertaan ja siitäkin on ollutkin tarkoitus laitella kuvia. Valitettavasti elämä on tällä hetkellä todella haipakkaa, touhua riittää ja mielessäkin on ainakin sata asiaa. Blogihommat valitettavasti kärsii tästä, eikä aika todellakaan riitä kaikkeen, mitä täälläkin haluaisi kuvata ja kirjoitella. Mutta josko tässä syksyn myötä muutama asia selkiytyisi ja osan saisi jopa päätökseen, niin ajatuskin juoksisi taas selkeämmin. Ja ehkä pääsisin kirjoittamaan muutamasta jutusta tänne bloginkin puolelle…

Parasta näissä etäpäivissä kuitenkin on, kun pääsee aloittamaan työt ajoissa. Jääpähän tähän iltapäiväänkin vähän enemmän aikaa. Ja ihanaa, että kun työpäivä on pulkassa, on jo valmiiksi kotona! Mies hakee lapset päiväkodista, minä puolestaan sudin hieman puuteria naamaan ja suntaan Helsinkiin Viinifestareille ihanassa monikkoäitiseurassa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Läsnä

Kiireinen arki on taas pistänyt miettimään kuinka nopeasti aika kuluukaan. Päivät menevät silmänräpäyksessä, viikot vierivät ja aina aika-ajoin tajuaa sen kuukaudenkin vaihtuvan. Viikkoihin mahtuu paljon töitä (ja lapsilla tietysti päiväkoti), harrastuksia, kotitöitä, menoja ja aikatauluja. Mutta, mikä tärkeintä, arkeen pitää mahtua niitä hetkiä, kun ollaan yhdessä ja vain ja ainoastaan oman perheen kanssa.

Niitä hetkiä, kun kaikki ovat läsnä.

Meillä esikoinen on tällä hetkellä innokas osallistumaan kokkailuun ja iltaisin onkin mukava touhuta yhdessä keittiössä ja lopulta syödä oman perheen kesken. Meillä ruokapöydässä ei koskaan lueta lehtiä, selata kännykkää tai katsota samalla telkkaria. Arvostan itse kovasti yhteistä ruokahetkeä ja oikeasti minusta on tosi tylsää syödä yksin! Ruokapöydän ääressä onkin hyvä hetki vaihtaa päivän kuulumisia ja minulla onkin tapana, että viimeistään siinä vaiheessa päivää kyselen kaikilta lapsilta henkilökohtaisesti jotain heidän päivästään.

Oleellisena osana arkea on kuitenkin ne kotityöt, kaupassakäynnit ja muut askareet. Välillä tuntuu, että miten se aika oikein riittääkään kaikkeen… Mielestäni lasten pitää kuitenkin saada osallistua ja päästä mukaan näihin aikuistenkin hommiin ja menoihin. On toki paikkoja ja tilaisuuksia, joihin lapset eivät kuulu, mutta kyllä normiarjessa on kunnioittavaa omia lapsiaan kohtaan päästää heidät osallistumaan perheen arkeen ja menoihin. Miltäköhän lapsista mahtaa tuntua, jos usein päiväkotipäivän jälkeen heidät sysätään vielä muualle hoitoon, jotta aikuiset saavat rauhassa hoitaa omia asioitaan? Minusta pitäisi olla itsestäänselvyys, että hoitopäivien ja työpäivien jälkeen sekä lasten että vanhempien oikeus, mutta myös velvollisuus on viettää aikaa yhdessä ja olla läsnä.

Perjantaina kyselin lapsilta, mitä he haluavat tehdä viikonloppuna ja toinen pikkuneideistä toivoi saunailtaa, saunamakkaraa ja pillimehua. Ihana ajatus yhdessäolemisesta, syömisestä ja rauhallisesta kotoilusta. Perheen kesken. Sen yhdessä syömisen lisäksi sauna onkin yksi parhaimmista paikoista olla aidosti läsnä.

Muistetaanhan olla läsnä ja antaa lapsille oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa, myös kiireisen arjen keskellä. <3

Ihanaa uutta viikkoa!

Taljoilla sisustamista

Viilenevät päivät ja pimenevät illat ovat saaneet ajatukset kotoisiin iltoihin ja sisustukseenkin voisi pikkuhiljaa olla aika tuoda lämpimiä ja pehmeitä elementtejä. Ehdoton syksyn ja talven ajan suosikkini ovat lampaantaljat, joita hankin viime vuonna kaksin kappalein.

Vielä en ole kaivanut taljoja kesäsäilöstä, mutta tässä inspiraatiota tuomaan muutama kuva viime vuoden syyssisustuksesta.

Tänään suuntaan siskoni kanssa työpäivän päätteeksi messuilemaan Habitareen. Ihania kuvia onkin saanut jo nauttia muun muassa Instagramissa muiden jakamana, mutta kiva päästa paikan päälle itsekin katsastamaan, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Viikonloppuna on luvassa myös alakerran vessaremontin viimeistelyä ja toivottavasti saadaan kaikki kalusteetkin viimeistään sunnuntaina paikalleen! Remontti tosiaan aloitettiin melko pikavauhtia ja oikein mainio muodonmuutos saadaan aikaiseksi. Muutoskuvia luvassa, kunhan saadaan valmista ja joudan tarttumaan kameraan!

Näiden syksyisten tunnelmakuvien myötä oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Herkullinen omenapiiras

Omenasato jäi tänäkin vuonna melkoisen heikoksi meidän pihalla. Tosin pihan lapset ehtivät jo niitä sieltä käydä ”maistelemassa”, eli todellakin vain ottamassa sen yhden haukun, jonka jälkeen totesivat ne varmaan liian kirpeiksi ja heittivät maahan… Loput pelastin puusta piirasta varten. Ja tosiaan yhden piiraan verran niitä omenia sieltä puusta sitten vain tulikin.

Tässä on kuitenkin niin hyvä omppupiirasresepti, että kaivoin tämän tuolta vanhoista postauksista ja nostin julkaistavaksi myös tänä vuonna. Omenapiiras on niin hyvää, että ansaitsee paikkansa joka syksy!

Ohje:
200 g margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
4 pientä omenaa
pinnalle kanelia ja sokeria oman maun mukaan
Siivuta omenat. Sulata rasva ja sekoita se sokerin kanssa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Ota tässä vaiheessa vajaa kahvikupillinen taikinaa sivuun, joka ripotellaan lopuksi päälle. Lisää taikinaan kananmuna, maito, leivinjauhe ja vaniliinisokeri. Sekoita tasaiseksi. (Huom! Taikinan kuuluu olla valuvaa, eikä sitä ole tarkoitus saada nostettua vuoan reunoille.) Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja asettele päälle omenasiivut. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä alussa sivuun otettu taikina (levittele lusikalla päälle).
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Nauti hyvässä seurassa kahvin kera!
Ihanaa aurinkoista keskiviikkoiltaa!